30.9.15

ASTETTA ERIKOISEMPAA...

autiotaloflickr (1 of 1)
autiotaloflickr (3 of 1)
autiotaloflickr (4 of 1)
autiotaloflickr (2 of 1)

Ensimmäinen kuva Ruslan Vassiljevin käsialaa, viimeiset kolme Pauli Purtilon ottamia. 

Naurattaa vieläkin kun mietin tota ilta... ;D

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä että Pauli Purtilo laittoi mulle perjantai-iltana viestiä facebookissa että mitä teen samana iltana. Pauli sanoi, että hän ja kaverinsa Ruslan olivat miettineet pientä kuvaus-sessiota Lohjalle johonkin autiotaloon, mutta malli puuttui. Pauli tais jopa aloittaa viestin sillä että "oot vissiin tehnyt mallinhommia joskus?" Nope, en ollut. 

Itehän en ollut kumpaakaan ikinä ennen tavannut, ja ysin aikaan kahden noin 30-v miehen kyyti Lohjalle johonkin autiotaloon kuullosti ihan snadisti joltain trillerin alkuasetelmalta. Heidän ja ehkä munkin onneks olin bongaillut heidän kuviaan ja kommenttejaan ennenkin parissa valokuvaajien fb-ryhmässä, eikä mua itteäni pelottanut ollenkaan lähteä mukaan. Iskä ja äiti oli kyllä aika paniikissa: puhelin piti ladata täyteen ja auton rekkarit, miesten nimet yms piti ilmoittaa äidille etukäteen. Poikaystäväkin sanoi että "älä oo sit niin sinisilmänen". Mulle toi oli todella mahtava mahdollisuus oppia mua paremmilta, joten seurailin kyllä todella tarkasti kun paikanpäällä sitten laitettiin valoja kuntoon. Ja eikös verkoistoituminen muutenkin oo ihan suositeltavaa? Ruslan on kyllä ihan älyttömän taitava valojen kanssa ja arvostus muutenkin koko jätkää kohtaan on ihan huipussaan. 

Kun päästiin autiotalon pihapiiriin nii kierreltiin heinäpeltoja etsien sopivaa kuvausspottia. Löydettiin kiva ikkuna ja pari hassua huonetta. Muutamia ongelmia (ylimääräisiä ikkunanpokia ja liian matalalla olevaa maata) lukuunottamatta kaikki sujui hyvin. Talo oli toiminut lampaiden sateensuojana viimeiset vuotensa, joten talossa ei ollut jäljellä muuta kuin hella, romahtanut katto ja lattia täynnä lampaansontaa. Mullahan ei ollut asuun sopivia kenkiä joten hipsin kaiken sen kakan päällä sitten villasukkasillani (jotka btw jostain syystä jätin sinne...) Ilta oli yllättävän lämmin ja vasta ihan viimeisten kuvien aikana alkoi kroppa tärisemään aika hallitsemattomasti. Muutenkin koko juttu alkoi naurattamaan ja eikä Pauli lopulta enää edes saanut mua vihaisen näköseks kun kokoajan suupielet käänty ylöspäin ;D Kotiin pääsin kolmen tienoilla ihan kikseissä kaikesta tapahtuneesta. Sairaan siisti kokemus, josta opin myös paljon lisää. Valaistuksesta innostuneena kävinkin tänään Verkkokauppa.com:issa ostamassa uuden salaman kameraan!

No comments:

Post a Comment

Kiitos asiallisesta kommentistasi ♥

Layout by Julia E.