27.11.12

puss och kram

IMG_0175

Voi ihana yllätys oli tulla toissapivänä vilkasemaan blogia ja huomata, että teitä upeita lukijoita on jo yli 50 ! Pääosin kirjottelen tätä itteäni varten, mutta on ihanaa jos on näinkin paljon mun superihmeellisestä elämästä kiinnostuneita. Ootte alkanu ihan kiitettävästi kommentoimaan myös mun julkasuihin, palautetta on aina kiva saada; on se sitte risuja tai ruusuja! Joten jos teitä ärsyttää joku niin kertokaa ihmeessä. Nyt kun sain ton iPhonen, niin todennäkösesti välillä tulee myös sillä otettuja (kuten yllä oleva) vähän huonompilaatuisia kuvia. Koitan kuitenkin edelleen jaksaa kantaa järkkäriä mukana, on ne kuvat kuitenki vähän kivempiä sillä otettuna! Mua itteäni pännii muiden blogeissa jatkuvat instagram-kuvat, sillä niissä on huonompi laatu ja muutenkin ne on nähty jo aikasemmin siellä ig:n puolella. Joten yritän pitää nää kaks asiaa erossa toisistaan :) 
Palkintona ja joululahjana teen teille pienen arvonnan siinä joulun lähestyessä heti kun saan hommattua jotain arvottavaa!

Iso kiitos, haleja ja pusuja ♥

24.11.12

uusinta uutta

IMG_5523IMG_5519p2IMG_5505IMG_5513IMG_5518p1
Kattokaa nyt näitä ! Ihan mieletöntä, oon kokonaan rakastunu. Täällä kirjottelee nyt onnellinen valko-hopean 32gigasen iPhonen omistaja. Sitä on kyllä pitkään ootettu, toi nokia ei oikein täyttäny tehtäviään kun ei edes tekstareita voinu lähettää! Verkkokauppa.com:ista tilattiin puhelin, mutta eilen mulle ilmotettiin, että sen tulemisessa voisi kestää vielä 2 viikkoa! ....ja netisssä tietysti luvattiin toimitus 2-3 päivän sisällä...Soiteltiin sitten äitin kanssa vähän dna-kauppoihin ja onneks isosta omenasta löyty toi! Paniikissa sitte juostiin sinne kauppaan ja ehittiin ennen kun kukaan muu ehti viedä vikaa kappaletta. Nyt on tää päivä menny niitä sovelluksia ladatessa! Todennäkösesti mantsan huomiotta jättäminen näkyy sitten kokeiden palautuspäivänä punakynällä paperin yläkulmaan merkattuna...
Fjäll Räven Kånken tarttu myös ison omenan Partioaitasta matkaan. Syinä tälle ihanalle ostokselle löyty  kuitenki muitakin ku pelkkä se ulkonäkö; leikkauksen jälkeen en voi kantaa mitään käsilaukussa, vaan paino on jaettava tasaisesti molemmille olkapäille. Toinen syy on repulle tietysti se, että kesällä kun tolla kevarilla ajelee, niin reppu on aika hyödyllinen, sen takia siis tommonen tumma värikin. 
Ja nyt kun on joulusesonki, niin oli munki vähän pakko innostua. Yleensä vihaan kaikkea jouluhössötystä (paitsi joulukalenteria <3), mutta tottakai uusille alusvaatteille on tarvetta! Cubuksesta kaikki ja rintsikat oli vielä just sinä päivänä tarjouksessakin ! Kiitos äiti kaikesta!
Noi yllä olevat biisit on ollu mun viimeisten päivien ehdottomat lempparit. Ruotsalaiset osaa kyllä tota musiikkia tehdä ja noissa kaikissa on mun mielestä ihana melodia. Kuunnelkaa tällä kertaa oikeasti ;)
Nyt mantsankirja ja äikän elokuvapuhe odottaa. Ihanaa viikonlopun jatkoa teille!

22.11.12

sen aika on taas...tällä kertaa on pakko selvitä


 Täällä ruudun takana kirjottelee liian energinen tyttö taas vaihteeks. Uni ei meinaa tulla ja koeviikko alkaa 8 tunnin ja 37 minuutin päästä. Kokeita on nyt siis enkusta, matikasta, mantsasta, ruotsista ja fysiikasta. Päälle vielä äikän puhe ja enkun puhekoe. FUN ! Nyt olis tarkotuksena saada numerot nousemaan ja se entinen kiinnostus koulua ja opiskelua kohtaan takaisin. Mahdotonta? Ei. Vaikeaa? Kyllä. 
Kampaajalle koitan varata ajan, on muuten ihan törkeä tyvikasvu, ihan hävettää. Leikkaus näillä näkymin on 10.12 alkavalla viikolla, lähempänä taas infoon teitä lisää. Nyt mä menen nukkumaan, tsemppiä koeviikkoon lukiolaiset, muille vaan: Lucky you ;) !

rakastan koeviikossa verkkareita ja muutenki sitä "heräsin just"-lookkia. parasta




18.11.12

my tears dry on their own :)

IMG_5460 IMG_5468 IMG_5444 IMG_5451
Moikka !
Tää viikonloppu on vierähtäny kokonaan kouluhommien parissa! Pitäis väsätä jonkin sortin elokuvapuhe, joten päätin vertailla siinä elokuvia jotka saa kyynelkanavat aukeamaan. Oon nyt siis koko viikonlopun kattellu erilaisia itkuleffoja ja tossa kuvassa näkyvät on siis tän illan saldo vaan. Listalla on nyt ollu: PS. I love you, Dear John, The Notebook, The Holiday, Titanic, Wall E, Hatchiko, Sotahevonen ja Taken 1. The Holiday on ihan lempparileffa ihan ikinä, mutta oon nyt nähny Hatchikon pari kertaa ja täytyy myöntää, etten varmaan ikinä kyllästy siihen. Se on myös leffa joka on saanu mut itkemään kaikista eniten. Upee leffa ja suosittelen kaikkia kattomaan sen! Traileriin pääset TÄSTÄ. Oon mässänny kaikkia herkkuja ja hengannu pyjamassa koko eilisen päivän. Tänään ryhdistäydyin: kävin suihkussa ja kävin moikkaamassa mun pikkusia THT-centerillä kun niillä oli siellä pelejä. En muistanukkaa että tytöt on noin ihania. Harmittaa kun niin moni mun kaveri asuu kaukana, ja suurin osa nimenomaan Tampereella. On niitä niin kova ikävä ♥.
Btw, saan ehkä hopefully ens viikolla uuden puhelimen !!!!! 

14.11.12

skippaa jos ei kiinnosta ! ;)


Oona Linna
Laaja kirjoitelma


Kestän vielä hetken

            Olen hengästynyt ja hymyilen. Kisaohjelmamme kilpa-cheerleadingin Euroopan-mestaruuskisoissa oli sujunut kohtalaisen hyvin muutamia pudotuksia lukuun ottamatta. Juoksimme joukkuetoverieni kanssa matolta pois ja kokoonnuimme valmentajiemme ympärille. Adrenaliini verestäni alkoi vähentyä ja yhtäkkiä kipu valtasi kehoni. Kipu oli kovinta, mitä olin ikinä kokenut; se tuntui tappavalta. Jalkani pettivät alta ja huusin tuskasta.
            Selkäni oli kipeytynyt pikkuhiljaa helmikuusta lähtien, ja olin käynyt usealla lääkärillä tutkimuksissa. Selästäni otettiin lannerangan magneettikuva, mutta kuvassa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Lääkäri suositteli kahdeksan viikon urheilukieltoa, mutta en halunnut noudattaa sitä. Cheerleadingissä kisajoukkueeseen valitaan 20 parasta, ja halusin ehdottomasti kisata Euroopan-mestaruuskisoissa. Harjoittelin normaalisti, ja olin vaitonainen kivuistani valmentajille. Tilanne alkoi kärjistyä kesäkuun lopussa lähellä kisoja. Kipu säteili silloin tällöin jalkoihin ja elämä alkoi muutenkin vaikeutua. Kerroin valmentajilleni juuri ennen kisoja tilanteeni vakavuudesta, mutta minua ei korvattu: sain kisata! Kisaohjelman jälkeen en kuitenkaan ajatellut aivan tuolla tavoin. Syytin itseäni kaikesta ja ihmettelin, mikä sai minut toimimaan niin. Kärsin paljon juuri kisaohjelman jälkeen, kuukausia sitä ennen, kuukausia sen jälkeen ja nyt.
            Välilevyprolapsi, toiselta nimeltään välilevytyrä, tarkoittaa välilevyn tyhjentymää. Ihmisellä on selkärangassa nikamia, joiden välissä on välilevyjä jotka kiinnittävät nikamat toisiinsa. Välilevyt mahdollistavat selkärangan liikkeen ja jakavat selkään kohdistuvaa kuormitusta tasaisesti. Välilevyprolapsissa välilevyn pehmeä ydin pääsee purkautumaan jotain reittiä välilevyn säierustomaisen ulkokuoren läpi. Välilevyn sisältämä neste purkautuu yleensä selkäytimen ympärille, jolloin selänpuoleinen selkäydinhermon hermojuuri voi ahtautua. Tämä aiheuttaa selkään painemaista kipua, jonka takia selän lihaksisto jännittyy suojarefleksinä. Lihakset pysyvät jännittyneinä, jolloin potilas kokee myös kovaa lihaskipua. Jos välilevytyrä on suuri, voi potilaalla esiintyä puutumista jaloissa, sekä säteilevää iskiaskipua ala-raajoihin.
            Useimmiten välilevynpullistumia esiintyy keski-iän ylittäneillä aikuisilla. Aikuisilla välilevyprolapsi sulaa yleensä itsestään pois 6-12 viikon sisällä. Jos potilaalla esiintyy kipuja vielä tämän jälkeen, voidaan harkita leikkaushoitoa. Lapsilla välilevyprolapseja esiintyy harvemmin ja ne paranevat usein itsestään.  Lasten välilevynpullistumat eivät oikeastaan koskaan tarvitse leikkaushoitoa, vain noin 1-2 tapausta leikataan vuosittain. Minä olen toinen niistä.
            Päivät, viikot, kuukaudet odottelin kivun häviämistä eikä mitään tapahtunut. Oikeastaan kipu vain paheni. Päätimme yhdessä äitini kanssa käydä vielä kerran lääkärissä. Lastenklinikan johtava ortopedi Pentti Kallio tutki selkäni liikkuvuuden, jalkojeni refleksit sekä tuntoaistini ympäri kehoa ja lähetti minut sen jälkeen vielä kerran lannerangan magneettikuvaukseen, sekä seisten otettavaan lannerangan natiivi röntgentutkimukseen. Muutama päivä kuvausten jälkeen kävin ortopedin vastaanotolla katsomassa kuviani. Olen huono näyttämään tunteitani julkisesti, joten itkemisen sijaan aloin nauraa lääkärin näyttäessä kuviani ja puhuessaan leikkauksen mahdollisuudesta.  
Äitini katsoi minua hölmistyneenä ja niin katsoi ortopedikin. Kuka hullu nauraa, kun kuulee joutuvansa selkäleikkaukseen? Tutkimme kuvia vielä tarkemmin ja diagnoosini oli suuri välilevyprolapsi, pieni nikaman liukuma, sekä vanhentunut rasitusmurtuma. Sain lähetteen vielä muutamalle selän spesialistille, jotta leikkauksen tarve varmistuisi. Kun pääsimme lääkäriasemalta hissiin äidin kanssa, kaikki se pelko, järkytys ja suru purkautuivat itkuna. Enää ei naurattanut.
            Selkäkipua ei voi verrata oikein mihinkään kipuun. Se on aivan erilaista kuin palovamman aiheuttama kipu, pitkästä kävelystä aiheutuva jalkasärky, paha päänsärky tai hetkellinen kipu varpaassa sen jälkeen kun olet potkaissut jalkasi vahingossa pöydän jalkaan. Selkäkipu tuntuu paineelta ja väsymykseltä. Selkää särkee kivuliaan nikaman kohdalta vihlovana kipuna ja lihaksia jomottaa jatkuvasta rasituksesta. Selkäkipu saattaa välilevyprolapsi-tapauksissa myös säteillä jalkoihin vihlovana kipuna, sekä aiheuttaa puutumista esimerkiksi jalkapohjissa. Minulla jalkoja vihloo harvemmin, mutta puutumista jalkapohjissa ja nivustaipeessa esiintyy usein.
            Selkäkipu vaikeuttaa elämää hyvin paljon: koulussa tunneilla istuminen on tuskaa, herään aina yöuniltani kun käännän kylkeä ja pitkät kävelymatkat saavat selän huutamaan tuskasta. Liikuntaa saisin harrastaa kivun sallimissa rajoissa. En siis voi käytännössä urheilla ollenkaan, sillä selkäni tulee kaikesta liikunnasta kipeäksi. Selkäkipuni on kroonistunut, joka tarkoittaa sitä, että minulla jatkuva kipu selässä. Kipu pahenee ärsyttäessäni sitä, eikä kivuttomia hetkiä ole. Selkäni takia kipukynnykseni on kuitenkin noussut ja valitan vain jos selkääni sattuu jostain syystä enemmän kuin yleensä. Pienet kivut eivät tunnu enää missään ja kestän kipua paljon paremmin kuin ennen.
             Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen 16.6.2008 asettaman käypä hoito-suosituksen mukaan on potilaalle ehdotettava leikkausta jos selkä- ja iskiaskivut ovat jatkuneet yli 12 viikkoa. Ennen sitä kuitenkin yritetään pärjätä konservatiivisella hoidolla, eli fysioterapialla ja lääkityksellä. Käypä hoidon mukaan lääkityksenä tulee käyttää parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääkkeillä ei kuitenkaan välttämättä ole lumetta parempaa vaikutusta iskiaspotilailla. Jos lääkkeet eivät auta ja kipu muuttuu sietämättömäksi, voi potilas päästä päivystyksessä suoraan leikkaukseen.
Välilevytyrä voidaan leikata käyttämällä avoleikkaus- tai mikroskooppiavusteista tekniikkaa tai erilaisia tähystystekniikoita. Välilevytyrää voidaan myös yrittää liuottaa kemiallisesti kemonukleolyysillä, joka tarkoittaa välilevyn entsymaattista liottamista. Tutkimuksista on kuitenkin huomattu, että välilevytyrän kirurginen poisto näyttää tuottavan kliinisesti paremman tuloksen kuin kemonukleolyysi. Käypä hoidossa kuitenkin suositellaan eniten mikroskooppiavusteista leikkausta, sillä siinä selkälihasvauriot jäävät pienemmiksi kuin avoleikkauksessa. Leikkauksen suorittaa ortopediaan tai neurologiaan erikoistunut kirurgi. Leikkauksessa poistetaan välilevytyrä, joka aiheuttaa hermoille pinnetilan. Hermon toipuessa jalkojen säteilyoireiden pitäisi helpottua. Leikkauksen jälkeinen toipuminen on yksilöllistä, ja oireiden korjaantumisnopeus vaihtelee.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat Esa Korhonen ja Anna-Riikka Lahdenperä kirjoittivat oppaan lannerangan välilevyprolapsi-leikkaukseen tuleville. Oppaassa kerrotaan, että mikroskooppiavusteiseen leikkaukseen menevistä 90% saa leikkauksesta helpotusta iskiasoireisiin. Leikkauksen yksi suurimmista vaaroista on kuitenkin se, etteivät selkäkivut välttämättä lopu. Lasten ortopedi Mikko Mattila lupasi minulle viime käynnilläni hoitaa minut oireettomaksi. Toivon kovasti, että hän pystyy pitämään lupauksensa; en kestä tällaista kipua pitkään.
Kun sain tietää välilevyprolapsini leikkaustarpeesta, avasin internetin ja googlasin. Pyysin myös äitiä konsultoimaan kollegoitaan ja keskustelin kolmen eri lääkärini kanssa eri vaihtoehdoista. Päädyimme mikroskooppiavusteiseen leikkaukseen, jossa selkään tehdään noin kolmen sentin mittainen selkärangan myötäinen viilto. Mattilan vastaanotolla kävin viime torstaina ja hän innostui pullistumani valtavasta koosta ja sanoi, ettei ollut nähnyt mitään vastaavaa ikinä. Hän suhtautui asiaan hyvin positiivisesti ja innokkaasti ja sai minunkin mielialani muuttumaan iloisemmaksi. Hän toivoi, että pääsisi leikkaamaan selkääni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsen leikkaukseen kuukauden sisällä, ja olen ensimmäistä kertaa innoissani. Lääkärit ovat voittaneet luottamukseni puolelleen ja uskon, että leikkaus sujuu hyvin. En pelkää leikkausta vaan sen jälkeen tulevaa vaikeaa aikaa, joka on täynnä fysioterapiakäyntejä ja kivuliaita sängystä-ylösnousu harjoitteita. Minulla on kuitenkin jo toivoa paranemiseni suhteen!
Korhosen ja Lahdenperän oppaassa on keskitytty hyvin paljon leikkauksen jälkeiseen harjoitteluun. Toipumisen kestossa on hyvin paljon yksilöllisiä eroja, mutta 4-6 viikon kuluessa olisi ainakin yritettävä aloittaa aktiivinen ja intensiivinen harjoittelu, sillä se vähentää kipua ja parantaa potilaiden toimintakykyä sekä ehkäisee uusintaleikkauksien tarvetta. Tärkeää on, että leikkauksen jälkeen selän kuormitusta ja harjoittelua lisätään vähitellen. Kolmen ensimmäisen viikon aikana tulisi välttää yli kuusi kiloa painavien esineiden nostelua ja kantamista, selän voimakkaita kiertoja sekä pitkiä istumis-aikoja.
Leikkauksen jälkeen potilaat pysyvät sairaalan osastoilla 1-4 päivää ja harjoittelevat yhdessä fysiatrien kanssa sängystä ylösnousemista ja hidasta kävelyä. Tämä vaihe ahdistaa ja pelottaa minua eniten. En pysty ajattelemaan tilannetta itkemättä. On vaikeaa ja ahdistavaa ajatella, ettei pystyisi itse nousemaan sängystä, käymään yksin vessassa tai kävelemään portaita ilman tukea. On pelottavaa miettiä, ettei pysty tekemään mitään ilman apua. Joudun myös olemaan koulusta pois 5-8 viikkoa. Itsenäisesti tehtävät koulutyöt ja yksinäisyys masentavat; toivon kovasti että edes muutama ystäväni tulisi katsomaan minua sairaalaan tai kotiini.
Minulla on huono itsekuri ja minua ahdistaa se etten aina välttämättä jaksa tai muista fysioterapeutin minulle määräämiä liikkeitä. Paranemiseni on kuitenkin liikkeiden varassa ja tietynlaisia liikkeitä täytyy tehdä useita kertoja päivässä ja monen viikon ajan. Mitä jos en jaksa? Mitä jos en muista? Koko leikkaus on silloin tehty turhaan. Kaikki tämä on nyt minun vastuullani, mutta en ole varma olenko valmis kantamaan tämän suuruista vastuuta yksin. Pelkään vastuuta itsestäni.
Olen urheillut koko elämäni ja viime heinäkuussa tuli ensimmäistä kertaa pitkä pysähdys. Olen ollut liikuntakiellossa siitä lähtien ja minulla on kokoajan hieman tyhjä olo; kaipaan urheilua. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsen aloittamaan nopeatempoisen urheilun jo kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta ja sitä odotan paljon! Pelkään tällä hetkellä kerääväni vyötärölleni kiloja, sillä en voi polttaa ylimääräisiä kaloreitani urheilun muodossa. Itsetuntoni alkaa pikkuhiljaa huonontua, sillä ahdistun nähdessäni peilikuvani vain kasvavan ja kasvavan. Ryhtini huononee, sillä lihaksistoni on surkastunut. Korhosen ja Lahdenperän oppaassa korostettiin hyvän ryhdin tärkeyttä paranemisvaiheessa, mutta miten minun pitäisi pitää hyvää ryhtiä jos lihakseni eivät sitä puolestani kykene tekemään?
Minut leikataan kuukauden sisällä. Olen kuullut ”Kyllä se hyvin menee”-lauseen luultavasti kaikilta ystäviltäni. Kaikki kaverini kyselevät kuulumisiani ja minulta kysytään usein pelottaako minua. Vastaan aina kaikille, ettei minua pelota. Mutta se on totuus. Tiedän, että minun selkäni leikkaava lääkäri on yksi Suomen parhaista ja tiedän, että olen hyvissä käsissä. Minulla ei ole mitään syytä pelätä, mutta silti kaikki ystäväni kyselevät minulta leikkauksen riskeistä ja kuolevaisuusprosenteista. En halua tietää niistä, en halua ajatella leikkauksen negatiivisia puolia. Minulle on tärkeintä, että pääsen leikkaukseen, jossa minulla on mahdollisuus parantua. Ei minua kiinnosta tulenko leikkauksesta elävänä takaisin vai en, sillä jos kuolen leikkaukseen, en tiedosta sitä itse. Minulle siis ainoa vaihtoehto on tulla leikkaussalista elävänä takaisin. Olen elänyt elämäni hyvin; olen rakastanut ja olen tullut rakastetuksi, joten miksi pelkäisin kuolemaa? Vähemmän pelkään kuolemaa, kuin sitä, että tulisin leikkauksesta yhtä kipeänä takaisin.





Lähteet:

Duodecim 10/2005: Selkäkirurgian vaikuttavuus
                                    Heikki Österman, Teija Lund, Kalevi Österman ja Jyrki Kankare
Duodecim 6/2008: Iskiaskivunhoito
            Jaro Karppinen, Jukka-Pekka Kouri, Olavi Airaksinen ja Seppo Seitsalo
Käypä hoito: Alaselkäsairaudet: 16.6.2008
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama.
Pohjoispohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutuksen yksikköön kuuluvat fysioterapiaopiskelijat Korhonen Esa & Lahdenperä Anna-Riikka: Lannerangan välilevyprolapsi: Opas leikkaukseen tuleville.

not a normal wednesday !

IMG_5405
IMG_5394IMG_5392IMG_5430
käytän koulussa kumina tämmöstä ankkaa jolta on lähteny kuono... vähän härön näkönen, täytyy myöntää ;-)
IMG_5409IMG_5414IMG_5423IMG_5427IMG_5433IMG_5398
sain yaolta jalkahieronnan fysiikan tunnilla ! <3

moikkelis ! 
täällä postailee tämmönen oikein ilonen tyttö ;) mulla oli tänään siis kevarin käsittelykoe ja inssi ja molemmat pääsin läpi! täytyy kyllä myöntää, että ennen sitä kerkesin kyllä pannuttaa ekan kerran ...ups ! :D eipä mulla muuta
ps. ainiin, palautin sen äikän aineen, ja ihan fine siitä tuli! aika pitkä teksti ja mietin että tuskin sitä tänne  kopioin, ellette te sitä kauheen kovasti halua lukea ? 

11.11.12

dark and twisted


Naureskelin tässä yks päivä itekseni sitä että kun joskus puhuin siitä että olin onnelinen ja sitten putosin ihan pohjalle kun kaikki ns. pahat asiat tapahtu samaan aikaa ja sen jälkeen tietty koitti toinen onnellinen vaihe, niin nyt oikeastaan kaikki menee täsmälleen samalla tavalla kun silloin 3 vuotta sitten... tai no tietty jotkut asiat on vähän eri kuin viimeks mut silti. Oon aina ollu ja tuun varmaan aina olemaanki vähän semmonen dark & twisted ihminen. Päällepäin oon tosi ilonen ja positiivinen vaikka pinnan alla kuohuis vaikka kuinka paljon. 

Kävin torstaina lääkärissä ja se lääkäri siinä sitte tuumi sitä mun selän tilannetta ja ennen ko se oli edes nähny niitä mun magneettikuvia niin se sano että sulla on toi pullistuma varmaan aika iso. Siinä lopuks se katteli niitä mun selän magneettikuvia ja alko melkeen nauramaan. "Tää on ihan mahtava, varmaan isoin pullistuma mitä oon ikinä nähny. Ihan jumalattoman kokonen, tää on mahtavaa. Ihanaa päästä leikkaamaan tämmöstä". Olin siinä sitte vähä, että pitäiskö itkee vai nauraa :D Oli varmaan positiivisin ja hauskin lääkäri ikinä ja mun mieliala muuttu lagisesta iloseks sen puolentunnin vastaanoton aikana ! Sain siis kuulla, että mun selkä leikataan kuukauden sisällä ja oon oikeasti tosi huojentunu, että pääsen vihdoin näistä kivuista (hopefully) eroon. 
Perjantaina yritettiin metsästää bileitä kaikkialta, koska mulla ainaki oli pitkästä aikaa sellanen fiilis. Päädyttiin kuitenki leffaan miikan, paulan ja yurin kanssa kattomaan Taken 2. Olin vähän pettyny koska kuitenki ykkösosa oli niin hyvä, ja toi ei ylttäny mitenkään sen ekan osan tasolle. 
Tänään juteltiin aika paljon äidin kanssa kaikesta ja siks mulla onki nyt vähän dark&twisted fiilis. Käytiin myös mun serkuilla juhlistamassa mun tädin valmistumista, serkun 12-vuotis synttäreitä ja papan 75-vuotis synttäreitä. Illan oon vaan lagannu selkäkipuisena sängyssä burana-huuruissa ja kattellu greyn anatomian uusimpia jaksoja netistä. Huomisen tehtävänä mulla on kirjottaa äikän laaja-kirjotelma välilevyprolapseista! Mietin, että jos siitä tulee edes jotenkin luettava niin kopioisin sen myös tänne niin tajuaisitte edes jotenkin, että mitä mulla nyt oikeasti on selässä ja mitä siinä leikkauksessa tehdään :) Loppuun pahottelen kuvien vähäistä määrää, mutta toi eka kuva on torstai aamulta, oli ihana herää ja nähdä tommonen auringonnousu :)



6.11.12

"avaruudessa on mustaa magiaa ja galakseja"

IMG_4941Hiljattain päivitetty71
Hiljattain päivitetty72IMG_4968
IMG_5312IMG_4993

Moikka ! 
Tässä nyt muutamia sekalaisia kuvia viime päiviltä. Viikonloppu meni aika rauhallisissa merkeissä. Inski ja Tea kävi meillä lauantaina ja sunnuntaina oli valmennuksen ja cheerleadingin sm-karsintakisakenraaleiden vuoro. On muuten tänä vuonna tosi kova taso kaikissa sarjoissa, eikä kukaan joukkue oo ylitsepääsemättömästi ylivoimainen. Tulee varmasti kovat kisat ja vielä tasokkaammat SM-kisat. Näin siis vanhoja joukkuekamuja pitkästä aikaa ja meinas itku tulla ko pääs näkemään niiden treenausta ! Mäki haluun .. :( Nyt alkuviikosta oon koittanu keskittyä kouluun, ja viime yön työstinki äikän laajaa-kirjotelmaa välilevyprolapsista, sli siitä mikä mulla on selässä. Huomenna on mantsan koko maailman karttakoe jossa siis pitää osata sijoittaa 195 maata, hui ! Tänään illalla mennään äitin kanssa kattomaan Cirque du soleilin Michael Jackson-Immortial-tour näytöstä, oon oottanu tätä tosi pitkään! Miten teillä menee? Meinasin tehdä jonkin sortin toivepostausta kohta, onko toivomuksia ! :)
 puss och kram, oona

IMG_5186
IMG_5292
IMG_5180

3.11.12

stop thinkin´and have some fun !

 
IMG_5046-001Hiljattain päivitetty68Hiljattain päivitetty70
Hiljattain päivitetty69
Hiljattain päivitetty67 Hiljattain päivitetty66
IMG_5116
 
Hejssan alla!
Keskiviikkona piti olla pukujuhla, mutta joku ääliö oli soittanut sinne vuokrauspaikkaan ja ilmiantanut tapahtuman.. Sen jälkeen koulua on koristanu kakkosten tulostamat "I will find you, and I will kill you"-lappuset :D. Keskiviikkona kuitenkin kaikki oli ihan juhlatuulella odotettujen pukujuhlien takia niin päädyttiin sitten isolla joukolla johonkin pieneen baariin Eirassa. Perjantaina Emma järjesti halloween-tyttöjenilta-partyt ja pidettiin sitten tosi kiva ilta. Vedettiin siellä Pepin kanssa ihan hulluna tota stamp on the ground -tanssia, jota peppi yritti opettaa meille kaikille jo laivalla! Nyt voin ylpeenä sanoa että opin sen eilen ja vitsi oli hauskaa tanssia sitä pepin kanssa eilen :D Alunperin mun ei tonne juhliin pitänyt mennä koska äiti puhu vähän siitä että oon vielä vähän kipee. Mua ärsytti kotona niin paljon, ettei äiskä sitte jaksanu katella mun naamaa niin se heitti mut tonne. Tuli siinä sitte pienenpuoleinen asukriisi, mutta onneks löysin laatikoiden pohjalta mun punahilkan viitan ;)
keskiviikon mekko: guess by marciano
perjantain valkoinen mekko: spiritstore

1.11.12

SNAPSHOTS: ooniiis

Hiljattain päivitetty64
1.minä eilen mantsan tunnilla ! keskittyminen 10+  2. meitsi 2011 elokuussa, oltiin kuvailemassa monan kanssa  3. mallikansio-kuva :)  4. yks mun lemppari quote 5. 200 followers jee  6. ihana auringonlasku vuos sitten! 
Hiljattain päivitetty65-001
 7. minä ja tea viimetalvena tampereen juna-asemalla menossa rukalle laskemaan  8. taas yks mallikansiokuva :D 9. minä ja micu hissan tunnilla, keskittyminen taas niin omaa luokkaansa! 10. junnueliten volttiheitot, ikävä tätä <3  11. mun baby, pääsin muuten tänään teoriakokeen uusinnan läpi, jipii :)  12. mun todella rakas ja ihana äiti <3 

Joo eli tässä oli tämmönen pieni promo mun instagramiin. Yritän sinne lisäillä kuvia mahollisimman paljon joten jos kiinnostaa niin ihmeessä seurailkaa. Nimimerkki on siis ooniiis. Tossa sivussa on myös tommonen pieni nappi jossa lukee follow ja se on just ig. :)

Layout by Julia E.